Tänään vanhuuteni taas tökki minua silmään nauraen paskaisesti. Dementia se iski hurjasti päin näköä. Hieroskelen siis tässä joutessani liikavarpaitani ja bongailen iholta maksaläikkiä ja tuumaan että on se nyt perskeles kun lonkkaproteesikin on PIRUN KIPIÄ.
Tässä kun nautin näistä vanhuuden iloista voisin myös tippa linssissä muistella hyviä aikoja kun olin vielä pikkuinen pottu pellossa.
Höhhöh.
Jou koska hallitsen Photoshopin perusteet ja käytön ja mm.
kaiken ja olen aina niin tehnyt tietenkin joten tässä niitä ensimmäisiä taidonnäytteitäni ihailkaapas pojat näitä. Sokaistukaa kauneudesta. Itkekää upeudesta.
Pappa-Hitleri tulee kylään aina yhtä tyylikkäästi. Voi pojat mitkä kyvyt!
Tämähän on selvästikin karkkirasian kansi. Itse söisin noita, vallan kuolaan yhtä rajusti kuin tuo lehti. Sensei haukkui tämän kirjaimellisesti täysin paskaksi. En ymmärtänyt miksi. Sydämeni itki verta. Haaveet kaatui. Katkeroiduin syvästi ja aloin kehittämään karkkien sijaan pavuistani räjähteitä, joilla vielä tuhoaisin koko maailman ja sitä varten yritin kovasti kasvattaa partaa, jotta olisin voinut naureskella siihen pahaenteisesti.
Paitsi että sitten ymmärsin miksi sensei väänsi ison ja haisevan pökäleen tämän upean luomukseni päälle. Ei niitä suurimpia taiteilijoita vain ymmärretä heidän elinaikanaan. Ja minähän olen SUURIN kaikista. Suorastaan mah(t)ava.
Että sellaista!!
t. tamppa
muistakaa se koska olen vielä jonain kauniina päivänä Iso. tai siis. Isompi. Isoin kaikista. Ja äiti sanoi etten voisi olla koskaan sumopainija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Et uskalla heittää settiä